Ulkona työskentely talven kylmyydessä on varustautumiskysymys, linjaa työturvallisuuden asiantuntija. Pakkasella työssä viihtymiseen vaaditaan myös oikeanlaista asennetta, sanoo Metsähallituksen kenttämestari Vesa-Matti Hillberg Rovaniemeltä.
Kun kenttämestari Vesa-Matti Hillberg lähtee talvella suorittamaan työtehtäviään ulos, hän pakkaa mukaansa voileipiä, suklaata ja sokeripitoista kuumaa mehua. Kahvia tai teetä hän ei ota, sillä ne kuivattavat kehoa.
Haaleaa vettä Hillberg kaataa vesipulloonsa ja sujauttaa sen hanskan sisään varusteisiin.
– Jääkylmää vettä ei ole pakkasella kiva juoda. Keho tarvitsee kuitenkin nesteytystä ja energiaa vähintään yhtä paljon kuin kesällä, Hillberg sanoo.
Hillberg työskentelee 90-prosenttisesti ulkona ympäri vuoden. Luontopalveluiden kenttämestarin toiminta-alue kattaa koko Etelä-Lapin alueen Simosta Sodankylän kunnan etelärajalle. Huoltoon, valvontaan ja asiakasturvallisuuteen liittyvät tehtävät esimerkiksi autiotuvilla ja silloilla on hoidettava säässä kuin säässä.
– Jos on kylmempää kuin 35 astetta pakkasta, jäädään sisälle. Säiden suhteen käytetään maalaisjärkeä.
Lumella, jäällä ja tuulella on merkittävät vaikutukset Hillbergin työn tekemiseen talvella. Lumi aiheuttaa lisätyötä liikkumisessa ja kasvattaa kehon kuormitusta. Jää voi aiheuttaa liukastumisriskejä. Jääpeitteisillä vesialueilla liikkuminen vaatii etukäteissuunnittelua ja erityistä varovaisuutta.
Pakkanen vaikuttaa myös koneisiin. Akuista loppuu virta ja kylmässä jähmettyvä öljy jäykistää liikkuvia osia 30 pakkasasteen jälkeen.
– Ihminen kestää kylmää pitempään kuin kone, Hillberg sanoo.
Lapin alueella maastotöitä suorittavan tiimin koko on tällä hetkellä 15 henkilöä. Pääosin Hillberg tekee töitä yksin, mutta työturvallisuuden vuoksi on myös työtehtäviä, jotka suoritetaan parin kanssa. Sellaisia ovat esimerkiksi moottorisahan käyttöä vaativat tehtävät.
Tiimiläiset tietävät aina toistensa liikkeet aamuisin tehtävän maastoilmoituskäytännön avulla. Hätätilanteita varten mukana kulkee satelliittiviestintälaite.
Ihmiskeho jäähtyy vaiheittain
Työturvallisuuslaissa työn tekemiselle ulkona ei ole pakkasrajaa. Lain mukaan työnantaja on kuitenkin vastuussa siitä, ettei työ aiheuta haittaa työntekijän terveydelle ja turvallisuudelle.
Kylmätyöskentelyn erikoistutkija Kirsi Jussila toivoo, että työnantajat ottaisivat sääolot huomioon ainakin työtehtävien ja taukojen suunnittelussa ja ohjeistaisivat työntekijöitään vähintään suojavaatetuksen käytössä. Hän muistuttaa, että pakkasella kylmänsuojavaatetus eli eristävät ja lämmittävät vaatteet ovat yhtä tärkeitä suojaamaan työtapaturmilta kuin työmailla vaadittavat kypärä, turvakengät ja hengityssuojain.
Hyvin kevyessä työssä sormet alkavat jäähtyä jo 10 lämpöasteessa, kertoo Jussila.
– Lievällä jäähtymisellä voi olla positiivisiakin vaikutuksia. Vireystila voi nousta ja ihminen skarppaa, tekee työvaiheet tarkasti.
Pitkäaikaisia terveydellisiä vaikutuksia esiintyy sen sijaan erityisesti tuki- ja liikuntaelimistön ongelmina, kun työskennellään kylmätyössä vuosikausia.
Jäähtymisen alkuvaiheessa ääreisosien pintaverenkierto supistuu. Erityisesti sormet ja varpaat jäähtyvät, jolloin hienomotoriikka ja sormien toimintakyky heikkenevät. Samalla laskee lämpöviihtyvyys eli psykologinen tunne lämpötilasta.
– Huomio siirtyy helposti työstä omaan olotilaan ja tapaturmariski kasvaa, Jussila selittää.
Paleltumia tulee helpoiten paljaille ihoalueille, kuten poskiin. Kova tuuli lisää paleltumien riskiä.
Kun jäähtyminen etenee, käsien toimintakyky, ääreisosien lihasvoima ja älyllinen toimintakyky heikkenevät. Verenpaine kohoaa ja sydämen kuormitus kasvaa.
Jäähtymisen viimeinen vaihe on hypotermia, jossa kehon ydinlämpötila painuu alle 35 asteen ja toimintakyky laskee lähes nollaan.
– Hypotermia on hyvin harvinainen, kun tehdään töitä ja ollaan liikkeessä.
Jos tuntee kehossaan kylmyyttä ja vilua, paikallaan olo vauhdittaa jäähtymistä. Aina pitää liikkua, muistuttaa Jussila.
Kerrokset varmistavat lämmön, mutta kuormittavat
Vaatetuksessa Kirsi Jussila suosittelee vähintään alus-, väli- ja päällyskerroksia. Hän huomauttaa, että välikerroksia voi olla jopa kolme. Väli- ja päällysvaatteiden kannattaa olla 1–2 numeroa normaalia vaatekokoa suurempia. Vaatteiden väliin jäävä ilma eristää lämpöä kymmenen kertaa paremmin kuin kangas.
– Olen oppinut pitämään kylmyydestä.
Kenkäkään ei saa puristaa. Tilaa pitää olla pohjalliselle, alussukalle ja paksulle sukalle.
– Huppu sen sijaan muodostaa kasvojen eteen lämpimän ilmapatjan, joka voi estää poskien paleltumisen, Jussila sanoo.
Kerrospukeutumisella on myös haittoja. Paksut vaatekerrokset vaikeuttavat liikkumista ja vastustavat liikkeitä. Jussila arvioi, että talvivarustuksessa kehon toimintakyky on kesäolosuhteisiin verrattuna 5–10 prosenttia heikompi.
Työnantaja tarjoaa Vesa-Matti Hillbergin käyttöön talvisin kylmänsuojavaatetuksen osalta käyttötarkoituksen mukaiset ulkoasut, jalkineet, hanskat ja suojavarusteet.
– Työntekijän vastuulla on pukeutua oikein, huolehtia omasta terveydestään sekä pitää tauot riittävän tiheinä, Hillberg kertaa.
Kylmään tottuu, pimeys rauhoittaa
Hillberg pitää kaikista vuodenajoista, mutta mieluisin on syksy. Silloin on sopivan viileää, ei liian lämmintä eikä kylmää.
Joka talvi ensimmäiset pakkaset paleltavat. Pian keho kuitenkin tottuu kylmyyteen. Kenttämestari on oppinut pukeutumaan ja varustautumaan kokemuksen kautta.
– Töissä en ole paleltumia saanut, mutta lapsena olen palelluttanut posket useamman kerran.
Hillbergin mielestä ulkotyö pakkasella vaatii oikeanlaista asennetta sekä henkistä valmistautumista.
– Kylmyydestä on oppinut pitämään. Se opettaa kehoa ja mieltä sietämään epämukavuutta ja hallitsemaan stressiä.
Lapin kaamos ei vaikuta Hillbergin mielialaan laskevasti. Lumi tuo vaihtuviin maisemiin valoa.
– Talvinen maisema on yhtä aikaa virkistävä ja rauhoittava. Siellä on kaunista ja hiljaista, mukava olla.